Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 31:15-32 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

15. Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,luonut häntäkin,eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16. Olenko minä kieltänytvaivaisilta heidän toivomuksensaja saattanut lesken silmät sammumaan?

17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,orvonkin saamatta syödä siitä?

18. En, vaan nuoruudestani saakkaminä kasvatin häntä niinkuin oma isäja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonnaja köyhän verhoa vailla,

20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneeteikä hän saanut lämmitellä minunkaritsaini villoilla,

21. jos minä puin nyrkkiä orvolle,kun näin puoltani pidettävän portissa,

22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani,ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23. Sillä silloin olisi minun peljättäväturmiota Jumalalta,enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24. Jos minä panin uskallukseni kultaanja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suurija että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksija käteni niille suudelmia heitti,

28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,riemusta hykähtänyt,kun häntä onnettomuus kohtasi?

30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä,kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;minä pidin oveni auki tielle päin.

Lue täydellisestä luku Job 31