21. Sinä muutut tylyksi minulle,vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen,kiidätät minut menemäänja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23. Niin, minä tiedän:sinä viet minua kohti kuolemaa,majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaatahi onnettomuudessa apua huutaa?
25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa,eikö sieluni säälinyt köyhää?
26. Niin, minä odotin onnea,mutta tuli onnettomuus;minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta,kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.