13. He hävittävät minun polkuni,ovat apuna minua tuhottaessa,vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat,raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan;niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni,ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin,kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani,ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18. Kaikkivallan voimastaon minun verhoni muodottomaksi muuttunut:se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19. Hän on heittänyt minut lokaan,ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20. Minä huudan sinua,mutta sinä et vastaa minulle;minä seison tässä,mutta sinä vain tuijotat minuun.
21. Sinä muutut tylyksi minulle,vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen,kiidätät minut menemäänja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23. Niin, minä tiedän:sinä viet minua kohti kuolemaa,majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaatahi onnettomuudessa apua huutaa?
25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa,eikö sieluni säälinyt köyhää?
26. Niin, minä odotin onnea,mutta tuli onnettomuus;minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.