1. "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat,joiden isiä minä pidin liian halpoinapantaviksi paimenkoiraini pariin.
2. Ja mitäpä hyödyttäisi minuaheidän kättensä voima,koska heidän nuoruutensa tarmon onvienyt
3. puute ja kova nälänhätä!He kaluavat kuivaa maata,jo ennestään autiota erämaata;
4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista;heitä vastaan nostetaan hälytysniinkuin varasta vastaan.
6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa,maakoloissa ja kallioluolissa.
7. Pensaiden keskellä he ulisevat,nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —
8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt,jotka on hosuttu maasta pois.
9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi,olen heidän jutuksensa joutunut;
10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauaseivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteenja nöyryyttänyt minut,eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi;he lyövät jalat altanija luovat turmateitänsä minua vastaan.
13. He hävittävät minun polkuni,ovat apuna minua tuhottaessa,vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat,raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan;niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni,ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin,kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.