1. "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat,joiden isiä minä pidin liian halpoinapantaviksi paimenkoiraini pariin.
2. Ja mitäpä hyödyttäisi minuaheidän kättensä voima,koska heidän nuoruutensa tarmon onvienyt
3. puute ja kova nälänhätä!He kaluavat kuivaa maata,jo ennestään autiota erämaata;
4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista;heitä vastaan nostetaan hälytysniinkuin varasta vastaan.
6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa,maakoloissa ja kallioluolissa.
7. Pensaiden keskellä he ulisevat,nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —
8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt,jotka on hosuttu maasta pois.
9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi,olen heidän jutuksensa joutunut;
10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauaseivätkä häikäile sylkeä silmilleni.