Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 29:12-25 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi,ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni,ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni,ja se verhosi minut;oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16. Minä olin köyhien isä,ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17. Minä särjin väärintekijän leukaluutja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla,ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19. Onhan juureni vedelle avoinna,ja kaste yöpyy minun oksillani.

20. Kunniani uudistuu alati,ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21. He kuuntelivat minua ja odottivat,olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet,vihmana vuoti puheeni heihin.

23. He odottivat minua niinkuin sadettaja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat,ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen,niin minä istuin ylinnä,istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä,niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

Lue täydellisestä luku Job 29