1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2. "Oi, jospa olisin,niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina,niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päälläja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä,jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssanija poikani minua ympäröivät,
6. jolloin askeleeni kylpivät kermassaja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle,kun asetin istuimeni torille,
8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9. päämiehet lakkasivat puhumastaja panivat kätensä suulleen.
10. Ruhtinasten ääni vaikeni,ja heidän kielensä tarttui suulakeen.