21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22. Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23. Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24. rautataltalla ja lyijyllähakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25. Mutta minä tiedän lunastajani elävän,ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettuja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27. Hänet olen minä näkevä apunani;minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28. Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'— minusta muka löydetään asian juuri —
29. niin peljätkää miekkaa,sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,tietääksenne, että tuomari on."