15. Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattarenipitävät minua muukalaisena,minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,hajuni on äitini pojista ilkeä.
18. Poikasetkin halveksivat minua;kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19. Kaikki seuratoverini inhoavat minua,ja ne, joita minä rakastin,ovat kääntyneet minua vastaan.
20. Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22. Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23. Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24. rautataltalla ja lyijyllähakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25. Mutta minä tiedän lunastajani elävän,ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettuja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27. Hänet olen minä näkevä apunani;minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28. Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'— minusta muka löydetään asian juuri —