12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjäeivätkä havahdu unestansa.
13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,panisit minulle aikamääränja sitten muistaisit minua!
14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni,et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.