1. "Ihminen, vaimosta syntynyt,elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu,pakenee kuin varjo eikä pysy.
3. Ja sellaista sinä pidät silmälläja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta?Ei yhden yhtäkään.
5. Hänen päivänsä ovat määrätyt,ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;sinä olet asettanut hänelle määrän,jonka ylitse hän ei pääse.
6. Niin käännä katseesi pois hänestä,että hän pääsisi rauhaanja että hän saisi iloitaniinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7. Onhan puullakin toivo:vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,eikä siltä vesaa puutu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassaja sen kanto kuolee multaan,
9. niin se veden tuoksusta versoo jälleenja tekee oksia niinkuin istukas.