luvut

  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5
  6. 6
  7. 7
  8. 8
  9. 9
  10. 10
  11. 11
  12. 12
  13. 13
  14. 14
  15. 15
  16. 16
  17. 17
  18. 18
  19. 19
  20. 20
  21. 21
  22. 22
  23. 23
  24. 24
  25. 25
  26. 26
  27. 27
  28. 28
  29. 29
  30. 30
  31. 31
  32. 32
  33. 33
  34. 34
  35. 35
  36. 36
  37. 37
  38. 38
  39. 39
  40. 40
  41. 41
  42. 42

Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Job 11 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

Soofarin ensimmäinen puhe: Jumala, jonka viisaus on tutkimaton, näkee sen, mikä ihmiseltä on salattu; jos hän puhuisi, niin hän osoittautuisi sekä oikeamieliseksi että lempeäksi tuomariksi. Job rukoilkoon häntä; silloin koittaa hänelle jälleen onnen päivä

1. Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2. "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille,ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

3. Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan,niin että saisit pilkata,kenenkään sinua häpeään häätämättä?

4. Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä,ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

5. Mutta jospa Jumala puhuisija avaisi huulensa sinua vastaan

6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet,että hänellä on ymmärrystä monin verroin!Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoonmontakin pahaa tekoasi.

7. Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuudentahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

8. Se on korkea kuin taivas — mitä voit tehdä,syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää?

9. Se on pitempi kuin maaja laveampi kuin meri.

10. Jos hän liitää paikalle ja vangitseeja kutsuu oikeuden kokoon,niin kuka voi häntä estää?

11. Sillä hän tuntee valheen miehet,vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

12. Onttopäinen mies voi viisastuaja villiaasin varsa ihmistyä.

13. Jos sinäkin valmistat sydämesija ojennat kätesi hänen puoleensa —

14. mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauasäläkä anna petoksen asua majoissasi —

15. silloin saat kohottaa kasvosiilman häpeän tahraa,olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

16. Silloin unhotat onnettomuutesi,muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää,pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

18. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo;tähystelet — käyt turvallisesti levolle,

19. asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä,ja monet etsivät sinun suosiotasi.

20. Mutta jumalattomain silmät raukeavat;turvapaikka on heiltä mennyt,ja heidän toivonsa on huokaus."