6. Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi,heidän tekemäänsä ei voi verhoutua;heidän työnsä ovat vääryyden töitä,ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.
7. Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen,kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta;heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia,tuho ja turmio on heidän teillänsä.
8. Rauhan tietä he eivät tunne,oikeutta ei ole heidän askeleissansa;polkunsa he tekevät mutkaisiksi,ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.
9. Sentähden on oikeus meistä kaukana,eikä vanhurskaus saavuta meitä;me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä,aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.
10. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat,haparoimme niinkuin silmiä vailla;me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä,me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.
11. Me murisemme kaikki kuin karhutja kujerramme kuin kyyhkyset;me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule,pelastusta, mutta se on kaukana meistä.
12. Sillä meidän rikoksemmeovat monilukuiset sinun edessäsi,ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan;sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä,ja pahat tekomme me tunnemme:
13. me olemme luopuneet Herrastaja kieltäneet hänet,vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta,puhuneet sortoa ja kapinaa,kantaneet kohdussammeja purkaneet sisimmästämmevalheen sanoja.
14. Oikeus työnnetään takaperin,ja vanhurskaus seisoo kaukana,sillä totuus kompastelee torilla,suoruus ei voi sisälle tulla.
15. Niin oli totuus kadonnut,ja joka pahasta luopui,se ryöstettiin paljaaksi.Herra näki sen,ja se oli hänen silmissänsä paha,ettei ollut oikeutta.
16. Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä,ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin.Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä,ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.