4. Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti,eikä kukaan käräjöi rehellisesti.He turvautuvat tyhjäänja puhuvat vilppiä,kantavat kohdussaan tuhoaja synnyttävät turmion.
5. Myrkkyliskon munia he hautovat,hämähäkin verkkoja he kutovat;joka niitä munia syö, se kuolee,rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.
6. Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi,heidän tekemäänsä ei voi verhoutua;heidän työnsä ovat vääryyden töitä,ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.
7. Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen,kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta;heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia,tuho ja turmio on heidän teillänsä.
8. Rauhan tietä he eivät tunne,oikeutta ei ole heidän askeleissansa;polkunsa he tekevät mutkaisiksi,ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.
9. Sentähden on oikeus meistä kaukana,eikä vanhurskaus saavuta meitä;me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä,aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.
10. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat,haparoimme niinkuin silmiä vailla;me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä,me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.
11. Me murisemme kaikki kuin karhutja kujerramme kuin kyyhkyset;me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule,pelastusta, mutta se on kaukana meistä.