11. Me murisemme kaikki kuin karhutja kujerramme kuin kyyhkyset;me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule,pelastusta, mutta se on kaukana meistä.
12. Sillä meidän rikoksemmeovat monilukuiset sinun edessäsi,ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan;sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä,ja pahat tekomme me tunnemme:
13. me olemme luopuneet Herrastaja kieltäneet hänet,vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta,puhuneet sortoa ja kapinaa,kantaneet kohdussammeja purkaneet sisimmästämmevalheen sanoja.
14. Oikeus työnnetään takaperin,ja vanhurskaus seisoo kaukana,sillä totuus kompastelee torilla,suoruus ei voi sisälle tulla.
15. Niin oli totuus kadonnut,ja joka pahasta luopui,se ryöstettiin paljaaksi.Herra näki sen,ja se oli hänen silmissänsä paha,ettei ollut oikeutta.
16. Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä,ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin.Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä,ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.
17. Ja hän puki yllensä vanhurskaudenkuin rintahaarniskanja pani pelastuksen kypärin päähänsä,hän puki koston vaatteet puvuksensaja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.
18. Tekojen mukaan hän maksaa palkan:vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa;merensaarille hän kostaa.
19. Ja päivän laskun äärillähe pelkäävät Herran nimeäja päivän koittamilla hänen kunniaansa.Sillä se tulee kuin padottu virta,jota Herran henki ajaa eteenpäin.