3. Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset,te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.
4. Kenellä te iloanne pidätte?Kenelle avaatte suunne ammolleenja kieltä pitkälle pistätte?Ettekö te ole rikoksen lapsia,valheen sikiöitä?
5. Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa,jokaisen vihreän puun alla,te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa,kallionrotkoissa!
6. Laakson sileät paadet ovat sinun osasi,siinä se on, sinun arpasi;niille sinä olet juomauhrit vuodattanut,ruokauhrit uhrannut.Siihenkö minä tyytyisin!
7. Korkealle ja valtavalle vuorellesinä valmistit vuoteesi;sinne sinä myös nousitteurasuhria uhraamaan.
8. Oven ja pihtipielen taaksesinä panit omat merkkisi.Sillä minusta luopuensinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,teit sen tilavaksi;sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,makasit heidän kanssaan mielelläsi,näit heidän häpynsä.
9. Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,runsaine voiteinesi;sinä lähetit sanansaattajasi kauas,laskeuduit alas tuonelaan asti.
10. Sinä väsyit matkasi pituudesta,et kuitenkaan sanonut:"Turha vaiva!"Sinä sait elpynyttä voimaa,sentähden et heikoksi käynyt.
11. Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelitetkä minua muistanut, et minusta välittänyt?Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,ja niin et sinä minua pelkää?
12. Mutta minä ilmoitan,mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;ne eivät sinua auta.
13. Kun sinä huudat,auttakoon sinua jumaliesi joukko!Mutta tuuli vie ne kaikki,henkäys ottaa ne pois.Mutta joka minuun turvaa, se perii maanja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.
14. Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie,tasoittakaa tie,poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.
15. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,jonka asumus on iankaikkinenja jonka nimi on Pyhä:Minä asun korkeudessa ja pyhyydessäja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,että minä virvoittaisin nöyrien hengenja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.