1. Vanhurskas hukkuu,eikä kukaan pane sitä sydämelleen,hurskaat miehet otetaan poiskenenkään siitä välittämättä,sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.
2. Hän menee rauhaan:jotka vakaasti vaeltavat,he saavat levätä kammioissansa.
3. Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset,te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.
4. Kenellä te iloanne pidätte?Kenelle avaatte suunne ammolleenja kieltä pitkälle pistätte?Ettekö te ole rikoksen lapsia,valheen sikiöitä?
5. Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa,jokaisen vihreän puun alla,te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa,kallionrotkoissa!
6. Laakson sileät paadet ovat sinun osasi,siinä se on, sinun arpasi;niille sinä olet juomauhrit vuodattanut,ruokauhrit uhrannut.Siihenkö minä tyytyisin!
7. Korkealle ja valtavalle vuorellesinä valmistit vuoteesi;sinne sinä myös nousitteurasuhria uhraamaan.
8. Oven ja pihtipielen taaksesinä panit omat merkkisi.Sillä minusta luopuensinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,teit sen tilavaksi;sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,makasit heidän kanssaan mielelläsi,näit heidän häpynsä.
9. Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,runsaine voiteinesi;sinä lähetit sanansaattajasi kauas,laskeuduit alas tuonelaan asti.
10. Sinä väsyit matkasi pituudesta,et kuitenkaan sanonut:"Turha vaiva!"Sinä sait elpynyttä voimaa,sentähden et heikoksi käynyt.
11. Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelitetkä minua muistanut, et minusta välittänyt?Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,ja niin et sinä minua pelkää?