8. Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen,koiperhonen syö heidät niinkuin villan,mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti,minun autuuteni polvesta polveen.
9. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan,sinä Herran käsivarsi;heräjä niinkuin muinaisina päivinä,ammoisten sukupolvien aikoina.Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi,joka lävistit lohikäärmeen?
10. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren,suuren syvyyden vedet,joka teit meren syvänteet tieksilunastettujen kulkea?
11. Niin Herran vapahdetut palajavatja tulevat Siioniin riemuiten,päänsä päällä iankaikkinen ilo.Riemu ja ilo saavuttavat heidät,mutta murhe ja huokaus pakenevat.
12. Minä, minä olen teidän lohduttajanne;mikä olet sinä,että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen,ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,
13. ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt,joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan,ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa,kun hän tähtää tuhotaksensa?Mutta missä on sortajan viha?
14. Pian päästetään kumaraan koukistunutvapaaksi kahleistaan:ei hän kuole, ei kuoppaan jää,eikä häneltä leipä puutu.
15. Minä olen Herra, sinun Jumalasi,joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat,jonka nimi on Herra Sebaot.
16. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi,minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon,pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maanja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".
17. Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem,sinä joka olet juonut Herran kädestähänen vihansa maljan,joka olet päihdyttävän pikarin juonut,tyhjäksi särpinyt.
18. Ei kukaan kaikista lapsista,jotka hän oli synnyttänyt,ollut häntä taluttamassa;ei kukaan kaikista lapsista,jotka hän oli kasvattanut,hänen käteensä tarttunut.
19. Nämä kohtasivat sinua kaksittain —kuka sinua surkuttelee —tuho ja turmio, nälkä ja miekka;millä voin sinua lohduttaa?
20. Tajuttomina makasivat sinun poikasijoka kadun kulmassa,niinkuin antiloopit pyydyshaudassa,täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.
21. Sentähden kuule tätä, sinä poloinen,joka olet juopunut, vaikka et viinistä: