1. Minä laulan ystävästäni,laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä.
2. Hän kuokki ja kivesi senja istutti siihen jaloja köynnöksiä,rakensi sen keskelle torninja hakkasi sinne myös kuurnan.Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä,mutta se kasvoi villimarjoja.
3. Ja nyt, te Jerusalemin asukkaatja Juudan miehet,tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä.
4. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä,jota en olisi sille tehnyt?Miksi se kasvoi villimarjoja,kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?
5. Mutta nyt minä ilmoitan teille,mitä teen viinitarhalleni:minä poistan siitä aidan,niin että se jää hävitettäväksi,särjen siitä muurin,niin että se jää tallattavaksi.
6. Minä hävitän sen:ei sitä enää vesota eikä kuokita,vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa,ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.
7. Sillä Israelin heimoon Herran Sebaotin viinitarha,ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa.Ja hän odotti oikeutta,mutta katso, tuli oikeuttomuus,ja vanhurskautta,mutta katso, tuli vaikerrus.
8. Voi niitä, jotka liittävät talon taloon,yhdistävät pellon peltoon,kunnes ei jää enää tilaaja te yksin asutte maassa!
9. Minun korviini kuului Herran Sebaotin sana:Totisesti, ne monet talot tulevat autioiksi,ne suuret ja kauniit asujattomiksi.
10. Sillä kymmenen auranalaa viinitarhaaon antava yhden bat-mitan,ja hoomerin kylvö on antava eefan.
11. Voi niitä, jotka aamuvarhaisestaväkijuoman jäljessä juoksevatja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!
12. Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viiniton heillä pidoissansa,mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa,eivät näe hänen kättensä töitä.
13. Sentähden minun kansani siirretään maastansaäkkiarvaamatta,sen ylhäiset kärsivät nälkää,ja sen remuava joukko nääntyy janoon.
14. Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen,avaa suunsa suunnattomaksi;ja sinne menee sen loisto,sen remuava ja pauhaava joukko,kaikki sen ilonpitäjät.
15. Silloin ihminen masentuuja mies painuu maahan,maahan painuvat ylpeitten silmät;
16. mutta Herra Sebaot on oleva korkea tuomiossa,pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessa.
17. Ja karitsat käyvät siellä niinkuin laitumillansa,ja vieraat syöttävät rikkaitten rauniosijoja.
18. Voi niitä, jotka vetävät perässänsä rangaistustaturhuuden köysillä,synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla;
19. niitä, jotka sanovat:"Joutukoon pian hänen tekonsa,että me sen näemme;täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän aivoitus,että me sen tiedämme"!
20. Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksija hyvän pahaksi,jotka tekevät pimeyden valkeudeksija valkeuden pimeydeksi,jotka tekevät karvaan makeaksija makean karvaaksi!
21. Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissäänja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!
22. Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissaja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa,
23. jotka lahjuksesta julistavatsyyllisen syyttömäksija ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on!
24. Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljetja kuloheinä raukeaa liekkiin,niin heidän juurensa mätänee,ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan,sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lainja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa.
25. Sentähden syttyi Herran vihahänen kansaansa kohtaan:hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä,niin että vuoret vapisivatja heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja.Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut,vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.
26. Ja hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalleja viheltää sen luokseen maan äärestä.Ja katso, se tulee viipymättä, nopeasti.
27. Ei kukaan heistä väsy eikä kompastu,ei kukaan torku eikä nuku,ei vyö kupeilta aukene, eikä kengänpaula katkea.
28. Sen nuolet ovat teroitetut,sen jouset kaikki jännitetyt,sen orhien kaviot ovat kuin pii,ja sen rattaat kuin rajuilma.
29. Sen kiljunta on kuin naarasleijonan,se kiljuu kuin nuoret jalopeurat,se ärjyy ja tempaa saaliin ja vie sen pois,eikä pelastajaa ole.
30. Se ärjyy sille sinä päivänä,niinkuin meri ärjyy.Silloin tähyillään maata,mutta katso, on pimeys, on ahdistus,ja valo on pimennyt sen synkeyteen.