19. Sillä sinä — sinun rauniosi ja autiot paikkasi,sinun hävitetty maasi —sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille,ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.
20. Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapsetsanoa korviesi kuullen:"Paikka on minulle ahdas,tee tilaa, että voin asua".
21. Silloin sinä sanot sydämessäsi:"Kuka on nämä minulle synnyttänyt?Minä olin lapseton ja hedelmätön,karkoitettu ja hyljätty.Kuka on heidät kasvattanut?Katso, minä olin jätetty yksin.Missä nämä silloin olivat?
22. Näin sanoo Herra, Herra:Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen,kohotan lippuni kansoja kohti,niin he tuovat sinun poikasi sylissänsäja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.
23. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat,heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät.Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensaja nuolevat tomun sinun jaloistasi.Silloin sinä tiedät, että minä olen Herraja että ne, jotka minua odottavat,eivät häpeään joudu.