1. Beel vaipuu, Nebo taipuu;heidän kuvansa joutuvatelukkain ja juhtain selkään;mitä te kulkueessa kannoitte,se sälytetään kuormaksi uupuville.
2. He taipuvat, he vaipuvat molemmat;he eivät voi pelastaa kuormaa,ja itse he vaeltavat vankeuteen.
3. Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo,te kaikki Israelin heimon tähteet,te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,nostaa hamasta äidinhelmasta.
4. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;niin minä olen tehnyt,ja vastedeskin minä nostan,minä kannan ja pelastan.
5. Keneenkä te vertaatte minut,kenenkä rinnalle minut asetatte,kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,että olisimme toistemme vertaiset?
6. He kaatavat kultaa kukkarostaja punnitsevat hopeata vaa'alla;he palkkaavat kultasepän,ja hän tekee siitä jumalan,jonka eteen he lankeavat maahanja jota he kumartavat.
7. He nostavat sen olallensa,kantavat ja asettavat sen paikoilleen,ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa,hädästä se ei pelasta.
8. Muistakaa tämä ja olkaa vahvat.Menkää itseenne, te luopiot.
9. Muistakaa entisiä ikiajoista asti,sillä minä olen Jumala, eikä toista ole;minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.
10. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on,ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut;minä sanon: minun neuvoni pysyy,kaiken, mitä tahdon, minä teen.
11. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta,kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen.Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan;mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.
12. Kuulkaa minua, te kovasydämiset,jotka olette kaukana vanhurskaudesta.
13. Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä,se ei ole kaukana;ei viivy pelastus, jonka minä tuon.Minä annan Siionissa pelastuksen,annan kirkkauteni Israelille.