1. Vaietkaa minun edessäni, te merensaaret.Kansat verestäkööt voimansa,astukoot esiin ja puhukoot sitten;käykäämme oikeutta keskenämme.
2. Kuka herätti päivänkoiton maasta hänet,jota vanhurskaus seuraa joka askeleella?Kuka antaa kansat hänen valtaansa,kukistaa kuninkaat hänen jalkoihinsa?Kuka muuttaa heidän miekkansa tomuksi,heidän jousensa lentäviksi oljenkorsiksi?
3. Hän ajaa heitä takaa,samoaa vammatonna polkua,hänen jalkainsa ennen kulkematonta.
4. Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut?Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin:minä, Herra, joka olen ensimmäinenja viimeisten luona vielä sama.
5. Merensaaret näkivät sen ja peljästyivät,maan ääret vapisivat.He lähestyivät, he tulivat,
6. he auttoivat toinen toistaanja sanoivat toisillensa: "Ole luja!"
7. Valaja rohkaisee kultaseppää,levyn vasaroitsija alasimen iskijää;hän sanoo juotoksesta: "Se on hyvä",ja vahvistaa sen nauloilla, niin ettei se horju.
8. Mutta sinä Israel, minun palvelijani,sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut,Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,
9. jonka minä olen ottanut maan ääristäja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä,jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani,sinut minä olen valinnutenkä sinua halpana pitänyt",
10. älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi;minä vahvistan sinua, minä autan sinua,minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.