8. Tiet ovat autioina,polulta on kulkija poissa:hän on rikkonut liiton,ylenkatsonut kaupungit,ei ole ihmistä minäkään pitänyt.
9. Maa murehtii ja nääntyy,Libanon kuihtuu häpeästä,Saaron on aromaaksi tullut,Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.
10. Nyt minä nousen, sanoo Herra,nyt minä itseni korotan,nyt minä kohoan korkealle.
11. Olkia te kannatte kohdussanne,akanoita synnytätte;teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.
12. Ja kansat poltetaan kuin kalkki,kuin katkotut orjantappurat,jotka tulessa palavat.
13. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt;te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
14. Syntiset Siionissa peljästyvät,vavistus valtaa jumalattomat:"Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa,kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"
15. Joka vanhurskaudessa vaeltaaja puhuu sitä, mikä oikein on,joka halveksii väärää voittoa,jonka käsi torjuu lahjukset luotaan,joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitäja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16. hän on asuva kukkuloilla,kalliolinnat ovat hänen turvansa;hänelle annetaan hänen leipänsä,eikä vesi häneltä ehdy.
17. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningastahänen ihanuudessaan,saavat nähdä avaran maan.
18. Sinun sydämesi muistelee kauhuja:missä on nyt veronlaskija,missä punnitsija,missä tornien lukija?
19. Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa,kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe,jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.