luvut

  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5
  6. 6
  7. 7
  8. 8
  9. 9
  10. 10
  11. 11
  12. 12
  13. 13
  14. 14
  15. 15
  16. 16
  17. 17
  18. 18
  19. 19
  20. 20
  21. 21
  22. 22
  23. 23
  24. 24
  25. 25
  26. 26
  27. 27
  28. 28
  29. 29
  30. 30
  31. 31
  32. 32
  33. 33
  34. 34
  35. 35
  36. 36
  37. 37
  38. 38
  39. 39
  40. 40
  41. 41
  42. 42
  43. 43
  44. 44
  45. 45
  46. 46
  47. 47
  48. 48
  49. 49
  50. 50
  51. 51
  52. 52
  53. 53
  54. 54
  55. 55
  56. 56
  57. 57
  58. 58
  59. 59
  60. 60
  61. 61
  62. 62
  63. 63
  64. 64
  65. 65
  66. 66

Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Jesaja 32 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

Vanhurskauden valtakunta. Varoitus Jerusalemin suruttomille naisille. Hengen vuodatus ja sen siunaus.

1. Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa,ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.

2. Silloin on jokainen heistäoleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta,oleva kuin vesipurot kuivassa maassa,kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.

3. Silloin eivät näkevien silmät ole soaistut,ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.

4. Ajattelemattomien sydän käsittää taidon,ja änkyttäväin kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.

5. Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi,eikä petollista enää sanota yleväksi.

6. Sillä houkka puhuu houkan lailla,ja hänen sydämensä hankkii turmiota,ja niin hän harjoittaa riettauttaja puhuu eksyttäväisesti Herrasta,jättää tyhjäksi nälkäisen sielunja janoavaisen juomaa vaille.

7. Ja pahat ovat petollisen aseet,hän miettii ilkitöitä,tuhotakseen kurjat valheen sanoilla,vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi.

8. Mutta jalo jaloja miettiija jaloudessa lujana pysyy.

9. Nouskaa, te suruttomat naiset,kuulkaa minun ääntäni;te huolettomat tyttäret,tarkatkaa minun sanojani.

10. Vielä vuosi, ja päiviä päälle,niin vapisette, te huolettomat;sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu,hedelmänkorjuuta ei tule.

11. Kauhistukaa, te suruttomat,vaviskaa, te huolettomat,riisuutukaa, paljastukaa,vyöttäkää säkki lanteillenne.

12. Silloin valitetaan ja lyödään rintoihinihanien peltojen tähdenja hedelmällisten viiniköynnösten tähden,

13. minun kansani maan tähden,joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta,remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden.

14. Sillä palatsi on hyljätty,kaupungin kohina lakannut,Oofel ja vartiotorniovat jääneet luoliksi iankaikkisesti,villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.

15. Näin on hamaan siihen asti,kunnes meidän päällemmevuodatetaan Henki korkeudesta.Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,

16. ja puutarha on metsän veroinen.Ja erämaassa asuu oikeus,ja puutarhassa majailee vanhurskaus.

17. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha,vanhurskauden vaikutus lepoja turvallisuus iankaikkisesti.

18. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa,turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.

19. Mutta raesade tulee, metsä kaatuu,ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.

20. Onnelliset te,jotka kylvätte kaikkien vetten vierilleja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!