1. Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimäänja turvautuvat hevosiin,luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon,ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri,mutta eivät katso Israelin Pyhään,eivät kysy neuvoa Herralta.
2. Mutta myös hän on viisas,ja hän tuottaa onnettomuuden;hän ei peruuta sanojansa,vaan nousee pahantekijäin sukua vastaanja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.
3. Egypti on ihminen eikä Jumala,ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.Kun Herra ojentaa kätensä,suistuu auttaja, ja autettava kaatuu,ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.
4. Sillä näin on Herra minulle sanonut:Niinkuin leijona, nuori leijona,murisee saaliinsa ääressä,kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi,eikä peljästy heidän huutoansa,ei huoli heidän hälinästään,niin Herra Sebaot on astuva alassotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.
5. Niinkuin liitelevät linnut,niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia —varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.
6. Palatkaa, te israelilaiset, hänen tykönsä,josta olette niin kauas luopuneet.
7. Sillä sinä päivänä jokainen hylkäähopeaiset ja kultaiset epäjumalansa,jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.
8. Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen,ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen;hän pakenee miekkaa,ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.
9. Hänen kallionsa kukistuu kauhusta,ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipunluota pakoon,sanoo Herra, jonka tuli on Siionissaja pätsi Jerusalemissa.