1. Voi Arielia, Arielia,kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!Liittäkää vuosi vuoteen,kiertäkööt juhlat kiertonsa,
2. niin minä ahdistan Arielia,ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.
3. Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaanja saarran sinut vartiostoillaja luon vallit sinua vastaan.
4. Silloin sinä puhut maasta matalalta,sanasi tulevat vaimeina tomusta,sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,puheesi tulee supisten tomusta.
5. Mutta sinun vainolaistesi lauma on olevaniinkuin hieno pöly,ja väkivaltaisten laumaniinkuin lentävät akanat,ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:
6. Herra Sebaot etsiskelee sinuaukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,kuluttavan tulen liekissä.