11. Herra, sinun kätesi on kohotettu,mutta he eivät sitä näe.He saakoot häpeäksensä nähdäsinun kiivautesi kansan puolesta;kuluttakoon heidät tuli,joka sinun vihollisesi kuluttaa.
12. Herra, sinä saatat meille rauhan,sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.
13. Herra, meidän Jumalamme,meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä;sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.
14. Kuolleet eivät virkoa eloon,vainajat eivät nouse:niin sinä olet heille kostanut,tuhonnut heidätja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.
15. Sinä olet lisännyt kansan, Herra,olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt,olet laajentanut kaikki maan rajat.
16. Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua,vuodattivat hiljaisia rukouksia,kun sinä heitä kuritit.
17. Niinkuin raskas vaimo,joka on synnyttämäisillään,vääntelehtii ja huutaa kivuissansa,niin me olimme sinun edessäsi, Herra.
18. Me olimme raskaina, vääntelehdimme,mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta:emme saaneet aikaan pelastusta maalle,maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.
19. Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon,minun ruumiini nousevat ylös.Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte,sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste,ja maa tuo vainajat ilmoille.
20. Mene, kansani, kammioihisija sulje ovet jälkeesi,lymyä hetkinen,kunnes viha on ohitse mennyt.
21. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaankostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa,ja maa paljastaa verivelkansaeikä surmattujansa enää peitä."