3. Mutta mitä te teette koston päivänä,rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?Kenen turviin pakenette apua saamaanja minne talletatte tavaranne?
4. Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoontai kaatua surmattujen sekaan.Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,ja vielä on hänen kätensä ojennettu.
5. Voi Assuria, joka on minun vihani vitsaja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!
6. Minä lähetän hänetjumalattoman kansakunnan kimppuun,käsken hänet vihastukseni kansaa vastaansaalista saamaan ja ryöstöä ryöstämäänja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.
7. Mutta hän ei ajattele niin,se ei ole hänen sydämensä aivoitus,vaan hänen sydämensä halu on hävittääja tuhota kansoja paljon.
8. Sillä hän sanoo:"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?
9. Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin,eikö Hamatin niinkuin Arpadinja Samarian niinkuin Damaskon?
10. Niinkuin minun käteni on saavuttanutepäjumalien valtakunnat,joiden jumalankuvat olivat paremmatkuin Jerusalemin ja Samarian —
11. niin enkö minä tekisi Jerusalemilleja sen epäjumalankuville,samoin kuin minä tein Samarialleja sen epäjumalille?"
12. Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan.
13. Sillä hän sanoo:"Oman käteni voimalla minä sen teinja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.Minä siirsin kansojen rajatja ryöstin heidän aarteensaja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.
14. Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudetniinkuin linnun pesän;ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,niin minä olen koonnut kaikki maat,eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyttai nokkaa avannut ja piipittänyt."