6. (5) Sinä asut keskellä vilppiä;vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua,sanoo Herra.
7. (6) Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot:Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä;sillä mitä muuta minä voisin tehdätyttären, minun kansani, tähden?
8. (7) Tappava nuoli on heidän kielensä,vilppiä se puhuu;suullaan he puhuvat rauhaa lähimmäisensä kanssa,mutta sydämessään he juoniansa punovat.
9. (8) Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi heitä,sanoo Herra,eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?
10. (9) Vuorten tähden minä puhkean itkuunja valitukseen,erämaan laitumien tähden minä viritän itkuvirren.Sillä ne ovat poltetut,ei kukaan siellä kulje,eivätkä ne kuule karjan ääntä;paenneet ovat taivaan linnut ja eläimet,ovat menneet pois.
11. (10) Ja minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi,aavikkosutten asunnoksi,ja Juudan kaupungit minä teenautioiksi, asujattomiksi.
12. (11) Kuka on viisas mies, joka tämän ymmärtää ja jolle Herran suu on puhunut, että hän sen ilmoittaisi? Minkätähden on maa hävitetty, poltettu kuin erämaa, jossa ei kukaan kulje?