22. Sillä minun kansani on hullu;eivät he tunne minua.He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;he ovat viisaita tekemään pahaa,mutta tehdä hyvää he eivät taida.
23. Minä katselin maata,ja katso, se oli autio ja tyhjä,ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.
24. Minä katselin vuoria,ja katso, ne järkkyivät,ja kaikki kukkulat huojuivat.
25. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
26. Minä katselin, ja katso,hedelmätarha oli erämaana,ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneetHerran, hänen vihansa hehkun, edessä.
27. Sillä näin sanoo Herra:Koko maa tulee autioksi,vaikka minä en siitä peräti loppua tee.
28. Sentähden maa suree,ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,enkä kadu, en siitä peräydy.
29. Ratsu- ja jousimiesten huutoapakenee koko kaupunki;he menevät metsäntiheikköihinja nousevat kallioille.Jokainen kaupunki on hyljätty,eikä niissä kukaan asu.
30. Ja sinä tuhon oma, mitä teet,kun pukeudut purppuraan,kun koristaudut kultakoristeilla,kun suurennat silmäsi ihomaalilla?Turhaan sinä itsesi kaunistat.Rakastajat ovat hyljänneet sinut,he etsivät sinun henkeäsi.
31. Sillä minä kuulen huudon,niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,tytär Siionin huudon;hän vaikeroitsee, levittää kätensä:"Voi minua, minun sieluni menehtyymurhamiesten käsiin!"