13. Voi häntä,joka ei vanhurskaudella taloansa rakennaeikä yläsalejansa oikeudella;joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellääneikä anna hänelle hänen palkkaansa;
14. joka sanoo: 'Minä rakennan itsellenitilavan talon ja avarat yläsalit',joka hakkauttaa siihen ikkunat,laudoittaa sen setripuullaja maalauttaa punavärillä.
15. Siksikö sinä olet kuningas,että sinulla on into setripuuhun?Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonutja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä?Ja silloin hänen kävi hyvin.
16. Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle;silloin kaikki kävi hyvin.Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani,sanoo Herra?
17. Mutta sinun silmäsi ja sydämesieivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi,muuta kuin vuodattaa viatonta vertaja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa.
18. Sentähden, näin sanoo Herra Joojakimista,Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta:Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta:'Voi veljeni! Voi sisareni!'Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta:'Voi herraamme! Voi hänen loistoansa!'
19. Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan:raahataan pois ja viskataanJerusalemin porttien tuolle puolen.
20. Nouse Libanonille ja huuda,korota äänesi Baasanissa.Huuda Abarimin vuorilta,sillä kaikki sinun rakastajasi ovat murskaksi muserretut.
21. Minä puhuin sinulle onnesi päivinä.Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla'.Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti:et ole kuullut minun ääntäni.
22. Myrskytuuli on kaitsevakaikkia sinun kaitsijoitasi,ja sinun rakastajasi menevät vankeuteen;silloin sinä saat häpeän ja pilkankaiken pahuutesi tähden.
23. Sinä, joka asut Libanonissa,pidät pesääsi setripuissa:kuinka olet voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat,kouristus niinkuin synnyttäväiselle!
24. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni — siitäkin minä sinut repäisen irti.
25. Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin.
26. Ja minä heitän sinut ja sinun äitisi, joka on sinut synnyttänyt, vieraalle maalle, missä te ette ole syntyneet, ja sinne te kuolette.
27. Mutta maahan, jonne heidän sielunsa halajaa palata, sinne he eivät palaa.