luvut

  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5
  6. 6
  7. 7
  8. 8
  9. 9
  10. 10
  11. 11
  12. 12
  13. 13
  14. 14
  15. 15
  16. 16
  17. 17
  18. 18
  19. 19
  20. 20
  21. 21
  22. 22
  23. 23
  24. 24
  25. 25
  26. 26
  27. 27
  28. 28
  29. 29
  30. 30
  31. 31
  32. 32
  33. 33
  34. 34
  35. 35
  36. 36
  37. 37
  38. 38
  39. 39
  40. 40
  41. 41
  42. 42
  43. 43
  44. 44
  45. 45
  46. 46
  47. 47
  48. 48
  49. 49
  50. 50
  51. 51
  52. 52

Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

Jeremia 20 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

Temppelin ylivalvoja pitelee Jeremiaa pahoin. Profeetta valittaa kutsumustaan ja kiroaa syntymäpäivänsä.

1. Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat.

2. Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa.

3. Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib.

4. Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla.

5. Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin.

6. Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."

7. Sinä olet taivutellut minua, Herra,ja minä olen taipunut;sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.Minä olen ollut nauruna pitkin päivää,kaikki pilkkaavat minua.

8. Sillä niin usein kuin minä puhun,täytyy minun parkua,huutaa väkivaltaa ja sortoa;sillä Herran sana on tullut minullehäväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.

9. Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntäenkä enää puhua hänen nimessään",niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,suljettuna minun luihini.Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,mutta en voinut.

10. Sillä monen minä kuulen parjaavan.Kauhistus yltympäri!"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"Kaikki minun ystäväni vaanivat,milloin minä kompastuisin:"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,niin että voitamme hänetja saamme hänelle kostaa".

11. Mutta Herra on minun kanssaniniinkuin väkevä sankari;sentähden minun vainoojani kompastuvateivätkä mitään mahda.He saavat suuren häpeän,sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.

12. Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,näet munaskuut ja sydämen,salli minun nähdä, että kostat heille,sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13. Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa,sillä hän pelastaa köyhänpahantekijäin käsistä.

14. Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin;älköön se päivä, jona äitini minut synnytti,olko siunattu.

15. Kirottu olkoon se mies,joka toi minun isälleni ilosanoman,sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi",ja saattoi hänelle suuren ilon.

16. Käyköön sen miehenniinkuin niiden kaupunkien,jotka Herra kukisti armahtamatta.Hän kuulkoon huudon aamulla,sotahuudon keskipäivän aikana,

17. koska ei surmannut minua äidinkohtuun,niin että äitini olisi ollut minun hautanija hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.

18. Miksi olen äitini kohdusta tullutnäkemään tuskaa ja vaivaa,niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?