7. Nämä olivat minun pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin:Katso, oli puu keskellä maata,ja sen korkeus oli suuri.
8. Puu kasvoi ja vahvistui,niin että sen latva ulottui taivaaseenja se näkyi kaiken maan ääriin.
9. Sen lehvät olivat kauniitja sen hedelmät suuret,ja siinä oli ravintoa kaikille.Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet,ja sen oksilla asuivat taivaan linnut,ja kaikki liha sai siitä ravintonsa.
10. Minä näin pääni näyissä,joita minulla oli vuoteessani:katso, pyhä enkeli astui alas taivaasta.
11. Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin:hakatkaa puu poikkija karsikaa sen oksat,riipikää sen lehvätja hajottakaa sen hedelmät.Paetkoot eläimet sen altaja linnut sen oksilta.
12. Mutta sen kanto juurineen jättäkää maahan,rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon.Taivaan kasteesta hän kastukoon,ja niinkuin eläinten olkoon hänen osansa maan ruoho.
13. Hänen sydämensä muutetaan,niin ettei se ole ihmisen sydän,ja hänelle annetaan eläimen sydän.Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.
14. Tämä on säädetty enkelien päätöksellä,ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet,että elävät tietäisivätKorkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaaja antavan sen, kenelle hän tahtoo,ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.'
15. Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Ja sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään minun valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki."
16. Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua peljästyttäkö". Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi.
17. Puu, jonka sinä näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan,
18. jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat,
19. — se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.