7. Muistele muinaisia päiviä,ajattele menneiden sukupolvien vuosia.Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa,vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.
8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille,kun hän erotteli ihmisten lapset,silloin hän määräsi kansojen rajatisraelilaisten luvun mukaan.
9. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa,Jaakob on hänen perintöosansa.
10. Erämaasta hän löysi hänet,autiosta, ulvovasta korvesta;hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa,varjeli häntä kuin silmäteräänsä.
11. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoonja liitelee poikastensa suojana,niin hän levitti siipensä, otti hänetja kantoi häntä sulillansa.
12. Herra yksin johdatti häntä,eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.
13. Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden ylija ruokki häntä pellon antimilla;hän antoi hänen imeä hunajaa kalliostaja öljyä kovasta kivestä.
14. Hän antoi voita lehmistäja maitoa lampaistasekä karitsain ja oinasten rasvaa,Baasanin härkiä ja kauriitaja parasta vehnän ydintä;ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.
15. Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia,sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä.Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet,ja halveksui pelastuksensa kalliota.
16. He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan,he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.
17. He uhrasivat riivaajille, epäjumalille,jumalille, joita he eivät tunteneet,uusille, äsken tulleille,joista teidän isänne eivät tienneet.
18. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut;sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.
19. Herra näki sen ja hylkäsi heidät,sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.
20. Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni,minä katson, mikä heidän loppunsa on;sillä he ovat nurja suku,lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.
21. He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla,jotka eivät jumalia ole,ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa;niin minäkin herätän heidän kiivautensakansalla, joka ei ole kansa,vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.
22. Sillä minun vihani tuli on syttynyt,ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka;se kuluttaa maan kasvuinensaja polttaa vuorten perustukset.
23. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä,kaikki nuoleni minä heihin ammun.
24. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon,kulkutautien poltteeseen;minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaatja tomussa matelevaisten myrkyn.
25. Ulkona surmaa miekkaja sisällä kauhusekä nuorukaisen että neitosen,sekä imeväisen että harmaapään.
26. Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois,hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',