Vanha Testamentti

Uusi Testamentti

2. Korittolaiskirje 12:1-7 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

1. Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.

2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen — oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.

3. Ja minä tiedän, että tämä mies — oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää —

4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.

5. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.

6. Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.

7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Lue täydellisestä luku 2. Korittolaiskirje 12