14. Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15. Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16. Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17. Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18. Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19. Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20. Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21. Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.