6. Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7. Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8. Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9. Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10. Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11. Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12. Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13. Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15. Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16. Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17. Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18. Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19. Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20. Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21. Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.