11. Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12. Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13. Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15. Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16. Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17. Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18. Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19. Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20. Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21. Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22. Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23. Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24. Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25. Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.