18. Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19. Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20. Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21. Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22. Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23. Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24. Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25. Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26. Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.