4. Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5. Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6. vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7. Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8. Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9. Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10. Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11. Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12. Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13. Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14. Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15. Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16. Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17. Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.