17. Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18. Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19. Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20. Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21. Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22. Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23. Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24. Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25. Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26. Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27. Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.