1. Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2. Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3. Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4. Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5. Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6. Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7. Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8. Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9. Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10. Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11. Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12. Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13. Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14. Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15. Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16. Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17. Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18. Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19. Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20. Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21. He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22. Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23. Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.