35. Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
36. Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.
37. Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!
38. Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.
39. Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.
40. Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.
41. Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.
42. Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.
43. Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,
44. Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.
45. Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!
46. Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?
47. Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?
48. Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!
49. Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?
50. Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,
51. Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.
52. Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!