33. Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34. Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35. Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36. Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37. Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38. Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40. Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41. Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42. Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43. Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44. Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda: