19. Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20. Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21. Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22. Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23. Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24. Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25. Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.