1. Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2. Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3. Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4. Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5. Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6. Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7. Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8. Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10. Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11. Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12. He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15. Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16. Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17. Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18. Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19. Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
20. Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21. Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22. Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23. Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24. Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25. Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26. Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27. Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
28. Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.