81. Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82. Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83. Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84. Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85. Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86. Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87. He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88. Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89. Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90. Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91. Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92. Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93. En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.