25. Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26. Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27. Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32. Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33. Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34. Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35. Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36. Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37. Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38. Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39. Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40. Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.