5. Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
6. Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
7. Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
8. Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
9. Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
10. Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
11. Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
12. Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
13. Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.