4. Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6. Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7. Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8. Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9. Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10. Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11. Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12. Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13. Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14. Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,